 |
| Taitolaji tuo parkkeeraus |
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Lähes Lämmintä Lousianassa
Nasa-museoumin jälkeen oli aika jättää hyvästit Lone Star Statille ja ajaa VooDoon, soiden, alligaattorien ja musiikin maahan -Lousianaan. Kaikki mitä Lousianasta etukäteen tiesin pohjautui Disneyn Prinsessa ja Sammakko elokuvaan. Leffan tunnelmissa ajettiin läpi ensimmäisten soiden kohti Lousianan pääkaupunkia, jossa vierailtiin Capitolium-rakennuksessa ja State museumissa.
Pääkaupunki oli kauniisti laitettu ja siellä oli kauniita kukkaistutuksia. Muutenkin kaupungista jäi jotenkin kiva fiilis vaikka siellä ei montaa tuntia oltukaan. Päämatka kohteena kun oli New Orleans. Iltakävely New Orleansin kaduilla oli ainakin mielenkiintoinen. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja tunnelma oli sen mukainen. Käsilaukusta tuli pidettyä tarkasti huolta ja muutenkin torstai-iltaa juhlivaa väkeä oli mun makuun vähän liikaakin. Käytiin matkamuisto kaupoissa ihailemassa karnevaali maskeja ja helmiä, joita kadulla kulkevilla ihmisillä oli kaulassakin. En tiedä johtuko siitä että sitä oli yhtäkkiä tullut hyvinkin vanhaksi vai mikä oli mutta ihan mielellään sitä lähti illalla ihmisten aikaan nukkumaan... Varsinkin kun aamu herätys oli -taas- aikainen.
Aamulla pompattiin kukonlaulun aikaan ylös ja ajettiin ihan vaan ajamien ilosta kahteen kertaan läpi yksi maailman pisimmistä silloista. Sen jälkeen sitten autoparkkiin ja tutustumaan paremmin New Orleansin keskustaan. Käytiin ihailemassa puistoa ja hautausmaata, joista New Orleans on kuuluisa. Yksi haudoista oli koristeltu (tai töherretty täyteen, ihan miten vaan) rukseilla. Hauta oli kuulemma kuulun VooDoo kuningattaren ja lahjuksen antamalla pystyi pyytämään häneltä jotain. Ihan en innostunut lahjuksia antamaan vaan pienten kylmien väristysten kera jatkettiin matkaa..
Kylmillä väristyksillä ei tosin ollut mitään tekemistä voodoon kanssa vaan varovaisuudesta huolimatta olin onnistunut vilustuttamaan itseni (kysyy jo kyllä taitoa). Vähän sitä ihmiset saattoivat kaduilla ihmetellä kun hellettä oli mittarissa varmasti se 26C ja aurinko porottaa ja minä rukka kävelen pitkähihasessa, takissa ja kaulahuivissa ku vähän paleli. Jotenkin sitä ei tarmoa riittänyt tuliaisostoksiinkaan ja jäin istuskelemaan oikeustalon rappusilla siksi aikaa kun muut kiertelivät kaupoissa. Siinä olikin ihan kiva ruskettaa naamaansa samalla kun kuunteli katusoittajia ja manata kuumetta joka oli kohdannut taas tulla häiritsemään.
Hyvissä ajoin sitten illalla lähdettiin ajamaan kohti Wacoa. Ei se kymmenen tunnin (tai no 13tuntia ku oli piiienet liikenne ruuhkat) ajomatka muutenkaan ihan niin kiva ole mutta kuumeisena se oli erityisen hauskaa...
Oli tuo kyllä oikeastikin ihan mukavaa kurvailla pitkin pimeitä maanteitä. Kartanlukijanpaikalla oleva usalainen sai kyllä pitkän katseen osakseen kun mainitsi sillon kun pitkät valot laitoin päälle että Texasissa niitten käyttö on kuulemma laitonta. Piti taas kerran pyöräyttää silmiä usalaisten touhulle ja sanomattakin on selvää että pitkät valot jäi päälle.. Ja kyllä ne kannatti päällä ollakin kun auton edestä taapersi PESUKARHU !!!!!! kyllä on maaailman suloisin otus !!!!! kerrankin on suomalaiset onnistuneet nimeämisessä paremmin ku usalaiset sillä ei joku "racoon" ollenkaan tee oikeutta niiin sulosella eläimelle !!!
Pääkaupunki oli kauniisti laitettu ja siellä oli kauniita kukkaistutuksia. Muutenkin kaupungista jäi jotenkin kiva fiilis vaikka siellä ei montaa tuntia oltukaan. Päämatka kohteena kun oli New Orleans. Iltakävely New Orleansin kaduilla oli ainakin mielenkiintoinen. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja tunnelma oli sen mukainen. Käsilaukusta tuli pidettyä tarkasti huolta ja muutenkin torstai-iltaa juhlivaa väkeä oli mun makuun vähän liikaakin. Käytiin matkamuisto kaupoissa ihailemassa karnevaali maskeja ja helmiä, joita kadulla kulkevilla ihmisillä oli kaulassakin. En tiedä johtuko siitä että sitä oli yhtäkkiä tullut hyvinkin vanhaksi vai mikä oli mutta ihan mielellään sitä lähti illalla ihmisten aikaan nukkumaan... Varsinkin kun aamu herätys oli -taas- aikainen.
Aamulla pompattiin kukonlaulun aikaan ylös ja ajettiin ihan vaan ajamien ilosta kahteen kertaan läpi yksi maailman pisimmistä silloista. Sen jälkeen sitten autoparkkiin ja tutustumaan paremmin New Orleansin keskustaan. Käytiin ihailemassa puistoa ja hautausmaata, joista New Orleans on kuuluisa. Yksi haudoista oli koristeltu (tai töherretty täyteen, ihan miten vaan) rukseilla. Hauta oli kuulemma kuulun VooDoo kuningattaren ja lahjuksen antamalla pystyi pyytämään häneltä jotain. Ihan en innostunut lahjuksia antamaan vaan pienten kylmien väristysten kera jatkettiin matkaa..
Kylmillä väristyksillä ei tosin ollut mitään tekemistä voodoon kanssa vaan varovaisuudesta huolimatta olin onnistunut vilustuttamaan itseni (kysyy jo kyllä taitoa). Vähän sitä ihmiset saattoivat kaduilla ihmetellä kun hellettä oli mittarissa varmasti se 26C ja aurinko porottaa ja minä rukka kävelen pitkähihasessa, takissa ja kaulahuivissa ku vähän paleli. Jotenkin sitä ei tarmoa riittänyt tuliaisostoksiinkaan ja jäin istuskelemaan oikeustalon rappusilla siksi aikaa kun muut kiertelivät kaupoissa. Siinä olikin ihan kiva ruskettaa naamaansa samalla kun kuunteli katusoittajia ja manata kuumetta joka oli kohdannut taas tulla häiritsemään.
Hyvissä ajoin sitten illalla lähdettiin ajamaan kohti Wacoa. Ei se kymmenen tunnin (tai no 13tuntia ku oli piiienet liikenne ruuhkat) ajomatka muutenkaan ihan niin kiva ole mutta kuumeisena se oli erityisen hauskaa...
Oli tuo kyllä oikeastikin ihan mukavaa kurvailla pitkin pimeitä maanteitä. Kartanlukijanpaikalla oleva usalainen sai kyllä pitkän katseen osakseen kun mainitsi sillon kun pitkät valot laitoin päälle että Texasissa niitten käyttö on kuulemma laitonta. Piti taas kerran pyöräyttää silmiä usalaisten touhulle ja sanomattakin on selvää että pitkät valot jäi päälle.. Ja kyllä ne kannatti päällä ollakin kun auton edestä taapersi PESUKARHU !!!!!! kyllä on maaailman suloisin otus !!!!! kerrankin on suomalaiset onnistuneet nimeämisessä paremmin ku usalaiset sillä ei joku "racoon" ollenkaan tee oikeutta niiin sulosella eläimelle !!!
Golden Galvastone
Synttäreiden kunniaksi matkakohteena oli synttärisankarin erityisvaatimus nimittäin beachi ! Beachi kaupungiksi valittiin Galvastone, joka on saari Gulf of Mexicossa. Kaupunki oli osaltaan hyvin köyhä ja osaltaan taas ihan turistikaupungin näköinen. Rantaviivaakin saarelta löytyi mukavasti ja auringon otto helteessä oli paikallaan. Paitsi että se helle puuttui. Päädyttiin ottamaan muutamia kuvia rannalla ja sitten juoksemaan vauhdilla takasin autoon. Taisivat nuo muut käydä uimassakin mutta mä vakuutin oikein uskottavasti että Suomessa on rikos uida ennen kun vesi on vähintään 27-asteista. En tiedä uskoivatko mutta kuivana mä ainakin säilyin... Kuka hullu sitä ny jääkylmässä meressä uis johon siinä vilustuis...
Galvastone oli siitäkin erikoinen kaupunki että suurin osa taloista, kerrostalo mukaan lukien oli rakannettu Hurrikaanien varalta pilareiden päälle.
Galvastone oli siitäkin erikoinen kaupunki että suurin osa taloista, kerrostalo mukaan lukien oli rakannettu Hurrikaanien varalta pilareiden päälle.
Houston, the Eagle has landed
 |
| Hurrikaanivaaran vuoksi talot rakennettiin pilareiden päälle Galvastonessa. |
 |
| Vaiko raketilla meen.. Millä minä pääsen taivaaseen ? |
Häkkilintuna Houstonissa (s)hoppailemassa
On se kumma kun sana loma ei kaikille käsitteenä tarkoita ihan samaa...
Ilme oli maksun arvonen kun puhuttiin siitä että nukutaan myöhään ja sitten kuulin että herätään kuudelta aamulla ! Jossain oli paha ristiriita mutta väsyneenä mulle ei ihan selvinny että missä..
San Antoniosta vuokrattiin auto, jätettiin hyvästi yhdellä matkatoverilla ja jatkettiin matkaa kolmisin kohti Houstonia. Jostain syystä mut laitettiin kartanlukijan paikalle. Kaikki jotka mut tuntevat niin tietävät että parempia ratkaisujakin ois ollu varmasti saatavilla. Mä kun jouduin monta vuotta miettimään ihan sellaistakin yksinkertaista suuntavaisto asiaa kuin että kuinka olohuoneen ikkunasta voi näkyä mitä näkyy. Tulin siihen tulokseen että joku kiertää taloa 90 astetta aina kun nousen rappusia.
Siis kun kartanlukijan suuntavaisto on tätä luokkaa niin ihme oli että päädyttiin perille Houstoniin eikä esimerkiksi Alaskaan.
Ilmeisesti ei syynä ollut mun kartanlukutaidot koska loppureissuksi tehtiin roolien vaihto jossa minä ajan ja muut lukee karttaa :S Tähän ratkasuun olin itsekin huomattavan tyytyväinen monestakin syystä.
Houstonissa aika sujui oikein rattoisasti shoppailessa. Kaupungista itsestään mulle ei oikein jäänyt käsitystä mutta upea ostoskeskus siellä oli ! Kauppoja oli paaaaljon mutta parhaiten mieleen jäi tee-se-itse teddykarhu kauppa ! Kaupassa sai ensin valita oman teddykarhun "kuoren", sitten täyttää sen ja lopulta valita omalle teddylleen vaatteet. Lapset varmasti tykkäsivät mutta mua enemmänkin vain hirvitti... Kyllä ne perinteiset pehmolelut on kuitenkin parempia !
Ai niin jä käytiinhän sitä Houstonissa myös Nasa-museossa. Ihan oli mielenkiintoista nähdä miten anstronautti-rukat ovat joutuneet syömään ulkoavaruudessa, lukea kaikista USA:n avaruusretkistä yhdessä ja erikseen ja vierailla komentokeskuksessa. Komentokeskus itsessään ei ollut pleksinläpi katottuna niin kummonen mutta oppaalla oli huumorintaju kohdallaan :P
Ilme oli maksun arvonen kun puhuttiin siitä että nukutaan myöhään ja sitten kuulin että herätään kuudelta aamulla ! Jossain oli paha ristiriita mutta väsyneenä mulle ei ihan selvinny että missä..
San Antoniosta vuokrattiin auto, jätettiin hyvästi yhdellä matkatoverilla ja jatkettiin matkaa kolmisin kohti Houstonia. Jostain syystä mut laitettiin kartanlukijan paikalle. Kaikki jotka mut tuntevat niin tietävät että parempia ratkaisujakin ois ollu varmasti saatavilla. Mä kun jouduin monta vuotta miettimään ihan sellaistakin yksinkertaista suuntavaisto asiaa kuin että kuinka olohuoneen ikkunasta voi näkyä mitä näkyy. Tulin siihen tulokseen että joku kiertää taloa 90 astetta aina kun nousen rappusia.
Siis kun kartanlukijan suuntavaisto on tätä luokkaa niin ihme oli että päädyttiin perille Houstoniin eikä esimerkiksi Alaskaan.
Ilmeisesti ei syynä ollut mun kartanlukutaidot koska loppureissuksi tehtiin roolien vaihto jossa minä ajan ja muut lukee karttaa :S Tähän ratkasuun olin itsekin huomattavan tyytyväinen monestakin syystä.
Houstonissa aika sujui oikein rattoisasti shoppailessa. Kaupungista itsestään mulle ei oikein jäänyt käsitystä mutta upea ostoskeskus siellä oli ! Kauppoja oli paaaaljon mutta parhaiten mieleen jäi tee-se-itse teddykarhu kauppa ! Kaupassa sai ensin valita oman teddykarhun "kuoren", sitten täyttää sen ja lopulta valita omalle teddylleen vaatteet. Lapset varmasti tykkäsivät mutta mua enemmänkin vain hirvitti... Kyllä ne perinteiset pehmolelut on kuitenkin parempia !
Ai niin jä käytiinhän sitä Houstonissa myös Nasa-museossa. Ihan oli mielenkiintoista nähdä miten anstronautti-rukat ovat joutuneet syömään ulkoavaruudessa, lukea kaikista USA:n avaruusretkistä yhdessä ja erikseen ja vierailla komentokeskuksessa. Komentokeskus itsessään ei ollut pleksinläpi katottuna niin kummonen mutta oppaalla oli huumorintaju kohdallaan :P
Joen viemää
 |
| Alamo-linnoitus |
 |
| Riverwalk |
 |
 |
| Ei hullummalla paikalla "kesäteatteri" Kelpas istua katsomassa ja syödä toffeeta vaikkei esitystä ollukaan menossa |
 |
| Se on pieni - se on söpö - se on musta - se on KURRE |
 |
| Aaaaaivan paras. Ensin nopea, vaakasuora, en pysty hengittämään -kiihdytys ja sitten tuo sokkelo :) |
Sitäkin Suuremmalla Syyllä San Antonio
Seuraavana matkakohteena oli San Antonio joka kyllä vei kaupunkina sydämen mennessään.
Siellä on kaikki, mitä janni voi toivoa...
Lämmintä, palmuja, linnoitus, joki, kauneutta ja ai niin ihan silleen pienenä vähäpätöisenä seikkana kohtuu kelvollinen Huvipuisto.
Heti kun parkkipaikka kaupungista löytyi suunnattiin kohti Alamo-linnoitusta. Alamo on yksi kuuluisimmista taisteluista Meksikon ja Texasin välillä. Alamo ei päättynyt kovin kunniakkeeksi vaan kaikki Texasilaiset surmattiin. Kaksi päivää myöhemmin Texas kuitenkin voitti sodan ja itsenäistyi Meksikosta.
Linnoituksena Alamo ei oikein ollut tunnin jonotuksen arvoinen ja enemmän katseltavaa olikin linnoituksen ympärillä, jossa ihmiset olivat pukeutuneet vanhan aikaisesti ja elivät entistä elämää kaikkien silmien edessä.
Kun historian havinaan oli koettu tarpeeksi lähdimmä etsimään kaupungin halki kulkevaa jokea ja kuulua RIVER WALKIA. River walk oli upea. Kaikkein kerrostalojen, mäkkäreiden yms. seassa vähän kaupungin tason alapuolella kulkee joki, jonka varrella on kukkaistutuksia, palmuja ja ravintoloita.
River walk ei ollut San Antonion ainoa beauty spot vaan myös kaupungin näköala tornin juuri oli näkemisen arvoinen suihkulähteineen. Itse en viitsinyt maksaa ja jonottaa torniin menosta vaan jäin keskustelemaan suihkulähteiden juurella syntyjä syviä eli häitä. Keskustelukumppanin häät lähestyvät ja niistä oli mukava esittää puolin ja toisin asiantuntijaa... Olipa suunnilleen samoihin aikoihin myös Las Vegasissa menossa yhden vaihtariporukkalaisemme häät...
Ei sitä näemmä voi päästää yli 20 nuorta aikuista opiskelemaan vieraaseen maahan ilman että ainakin joku menee naimisiin, muutama kihloihin ja loput vaihtavat facebook statustaan vähintään kerran...
Kaupungin keskustassa vietetyn päivän jälkeen oltiin kaikki sopivan poikki. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että olisi mukava mennä vaan aikasin nukkumaan ja nukkua hyvin... Jotenkin päädyttiin leffaan :D
Leffa oli kyllä varsinainen kulttuuri shokki ! Leffateatteri oli kuin pieni ravintola ! Leffa penkit olivat väljissä riveissä ja jokaisen penkin edessä oli pöytä ja menu ! Menusta pystyi sitten täyttämällä tilauslapun tilaamaan leffan aikana fish&chipsiä, salaatteja, pirtelöitä, keksejä. popcorneja ja juomisia. Mitä ikinä vaan mieleen kesken leffan mieleen tulikin. Oli se kokemuksena aika erikoinen syödä kreikkalaista salaattia leffan aikana. Vähän siinä kyllä leffa elämys kärsi kun tarjoilijat liikkuivat pitkin salia keräämässä tilauksia ja tuomassa ruokia. Hyvä business idea kuitenkin..
Muutenkin leffan katsomiseen täällä suhtauduttiin vakavasti. Ennen leffan alkua oli varmaan 5min mainos jossa miestä ammuttiin uudelleen ja uudelleen. Tällä haluttiin kuvata sitä kuinka esim. kännykän äänet tappavat vierustoverin leffa elämyksen ja aiheuttavat kärsimystä. (en nyt sit vaan tiedä olisiko muutamat tekstarin äänet olleet ihan niin suurta kärsimystä kuin mainospätkän katsominen) Lisäksi ennen leffan alkua kiellettiin ankarasti puhuminen ja varoitettiin että salista saattaa lentää ulos kuin leppäkeihäs jos kehtaa avata suunsa leffan aikana. Onhan se hyvä ettei leffassa puhuta mutta ehkä pienempikin varoittelu olisi riittänyt....
Seuraavana päivänä olikin sitten luvassa pitkään odotettu SiX FLAGS huvipuisto ! Pitkään arvottiin mennäänkö perinteiseen huvipuistoon vai vesipuistoon. Palelevana ihmisenä käytin kaikki manipulointina taitoni siihen että saisin muutkin vakutttuneeksi siitä että sää nyt on vielä aivan liian kylmä vesipuistoon...
Kyllä muutkin varmasti kiittivät mua kun hytistiin vuoristoratojen jonoissa ennen kun päivä lämpeni.
Jonoja oli hirveästi ja ne olivat piiiiiiitkiä ja piiiiiinaavia mutta kyllä jokainen laite oli sen arvoinen. Vuoristoradat olivat mahtavia ja taisivathan nuo mennen tullen vetää vertoja jopa Särkkiksen Tornadolle. Muutama Suomestakin tuttu laite löytyi kuten Lintsin Top Spin ja Särkkiksen Frisbee.
Päivä oli loppujen lopuksi ihan lämmin ja aurinko porotti mukavasti.
Jostain kumman syystä mut saatiin taas ylipuhuttua maailmanpyörään ja viidennen kierroksen jälkeen alkoi iskeä lapsuudesta tuttu paniikki, että eikö täältä IKINÄ pääse pois !! Pääsihän sieltä lopulta pois ja kauhukokemus piti korvata syöksymällä ostamaan Funnel Cake (vähän niinkuin tuore ja pehmeä tippaleipä, jossa päällä tomusokeria, jätskiä, kermavaahtoa ja mansikoita) jonka voimin sitten jaksoi taas juosta tuttuihin ja turvallisiin vuoristoratoihin.
PS. Siis maailmanpyörässähän ei ole pelottavaa se korkealla kieppuva hutera koppi vaan se ajanhukka !
Siellä on kaikki, mitä janni voi toivoa...
Lämmintä, palmuja, linnoitus, joki, kauneutta ja ai niin ihan silleen pienenä vähäpätöisenä seikkana kohtuu kelvollinen Huvipuisto.
Heti kun parkkipaikka kaupungista löytyi suunnattiin kohti Alamo-linnoitusta. Alamo on yksi kuuluisimmista taisteluista Meksikon ja Texasin välillä. Alamo ei päättynyt kovin kunniakkeeksi vaan kaikki Texasilaiset surmattiin. Kaksi päivää myöhemmin Texas kuitenkin voitti sodan ja itsenäistyi Meksikosta.
Linnoituksena Alamo ei oikein ollut tunnin jonotuksen arvoinen ja enemmän katseltavaa olikin linnoituksen ympärillä, jossa ihmiset olivat pukeutuneet vanhan aikaisesti ja elivät entistä elämää kaikkien silmien edessä.
Kun historian havinaan oli koettu tarpeeksi lähdimmä etsimään kaupungin halki kulkevaa jokea ja kuulua RIVER WALKIA. River walk oli upea. Kaikkein kerrostalojen, mäkkäreiden yms. seassa vähän kaupungin tason alapuolella kulkee joki, jonka varrella on kukkaistutuksia, palmuja ja ravintoloita.
River walk ei ollut San Antonion ainoa beauty spot vaan myös kaupungin näköala tornin juuri oli näkemisen arvoinen suihkulähteineen. Itse en viitsinyt maksaa ja jonottaa torniin menosta vaan jäin keskustelemaan suihkulähteiden juurella syntyjä syviä eli häitä. Keskustelukumppanin häät lähestyvät ja niistä oli mukava esittää puolin ja toisin asiantuntijaa... Olipa suunnilleen samoihin aikoihin myös Las Vegasissa menossa yhden vaihtariporukkalaisemme häät...
Ei sitä näemmä voi päästää yli 20 nuorta aikuista opiskelemaan vieraaseen maahan ilman että ainakin joku menee naimisiin, muutama kihloihin ja loput vaihtavat facebook statustaan vähintään kerran...
Kaupungin keskustassa vietetyn päivän jälkeen oltiin kaikki sopivan poikki. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että olisi mukava mennä vaan aikasin nukkumaan ja nukkua hyvin... Jotenkin päädyttiin leffaan :D
Leffa oli kyllä varsinainen kulttuuri shokki ! Leffateatteri oli kuin pieni ravintola ! Leffa penkit olivat väljissä riveissä ja jokaisen penkin edessä oli pöytä ja menu ! Menusta pystyi sitten täyttämällä tilauslapun tilaamaan leffan aikana fish&chipsiä, salaatteja, pirtelöitä, keksejä. popcorneja ja juomisia. Mitä ikinä vaan mieleen kesken leffan mieleen tulikin. Oli se kokemuksena aika erikoinen syödä kreikkalaista salaattia leffan aikana. Vähän siinä kyllä leffa elämys kärsi kun tarjoilijat liikkuivat pitkin salia keräämässä tilauksia ja tuomassa ruokia. Hyvä business idea kuitenkin..
Muutenkin leffan katsomiseen täällä suhtauduttiin vakavasti. Ennen leffan alkua oli varmaan 5min mainos jossa miestä ammuttiin uudelleen ja uudelleen. Tällä haluttiin kuvata sitä kuinka esim. kännykän äänet tappavat vierustoverin leffa elämyksen ja aiheuttavat kärsimystä. (en nyt sit vaan tiedä olisiko muutamat tekstarin äänet olleet ihan niin suurta kärsimystä kuin mainospätkän katsominen) Lisäksi ennen leffan alkua kiellettiin ankarasti puhuminen ja varoitettiin että salista saattaa lentää ulos kuin leppäkeihäs jos kehtaa avata suunsa leffan aikana. Onhan se hyvä ettei leffassa puhuta mutta ehkä pienempikin varoittelu olisi riittänyt....
Seuraavana päivänä olikin sitten luvassa pitkään odotettu SiX FLAGS huvipuisto ! Pitkään arvottiin mennäänkö perinteiseen huvipuistoon vai vesipuistoon. Palelevana ihmisenä käytin kaikki manipulointina taitoni siihen että saisin muutkin vakutttuneeksi siitä että sää nyt on vielä aivan liian kylmä vesipuistoon...
Kyllä muutkin varmasti kiittivät mua kun hytistiin vuoristoratojen jonoissa ennen kun päivä lämpeni.
Jonoja oli hirveästi ja ne olivat piiiiiiitkiä ja piiiiiinaavia mutta kyllä jokainen laite oli sen arvoinen. Vuoristoradat olivat mahtavia ja taisivathan nuo mennen tullen vetää vertoja jopa Särkkiksen Tornadolle. Muutama Suomestakin tuttu laite löytyi kuten Lintsin Top Spin ja Särkkiksen Frisbee.
Päivä oli loppujen lopuksi ihan lämmin ja aurinko porotti mukavasti.
Jostain kumman syystä mut saatiin taas ylipuhuttua maailmanpyörään ja viidennen kierroksen jälkeen alkoi iskeä lapsuudesta tuttu paniikki, että eikö täältä IKINÄ pääse pois !! Pääsihän sieltä lopulta pois ja kauhukokemus piti korvata syöksymällä ostamaan Funnel Cake (vähän niinkuin tuore ja pehmeä tippaleipä, jossa päällä tomusokeria, jätskiä, kermavaahtoa ja mansikoita) jonka voimin sitten jaksoi taas juosta tuttuihin ja turvallisiin vuoristoratoihin.
PS. Siis maailmanpyörässähän ei ole pelottavaa se korkealla kieppuva hutera koppi vaan se ajanhukka !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)