Henna ilmestyi tänne kaksi viikkoa sitten pitämään seuraa ja hyvä oli että tulikin ! mitäpä siitä muuten olisi tullut kahdenviikon auringonotosta altaalla jos ei olisi voinut jutella syvällisiä ! Altaan äärellä on juteltu kaikkea maan ja taivaan väliltä ja squash-pelikin jäi kerran kesken kun oli ihan pakko istua alas juttelemaan...
Ahkera auringonotto alkaa pikku hiljaa vaikuttaa ja rusketusraja on jo siedettävästi näkyvissä, vähän tosin allaselämää on haitannut verenhimoinen ampiainen joka on aiheuttanut monia paniikkkisukelluksia.
Ihan pelkkää auringonottoa ei elämä sentään ole ollut vaan ollaan käyty myös shoppailemassa (of course), softball matsissa sekä Wacon eläintarhassa.
Local bussi-matka ostoskeskukseen oli aika mielenkiintoinen kulttuurikokemus. Bussiasema on siedettävän kävelymatkan päässä kampukselta vaikkakin alueella jonne ei mielellään kävele yksin. Bussiasema oli hyvinkin ghetto ja sielläkään ei tehnyt mieli istuskella yksinään. Bussissa tunnelma oli suomalaisella hyvinkin erikoinen. Bussissa kävi jatkuva puheensorina ja meidänkin eteen istunut mies jutteli meille koko matkan. Takapenkin mies oli ilmeisesti ihastunut kuskiin koska huuteli tälle huomionosoituksia. Muutenkin bussikuski naljaili matkustajien kanssa koko matkan ajan.
Wacon eläintarhakin on käymisen arvoinen varsinkin jos haluaa nähdä eläimiä, joita elää luonnostaan Yhdysvalloissa ja Texasissa. Allekirjoittaneen sydämen valloittivat tällä kertaa puuma ja tiikerit murahduksineen. Käärmeitä yms. eläintarhassa oli liikaakin ja itseä kyllä hirvitti kun mukana ollut paikallinen kertoili kuinka oli nähyt takapihallaankin kalkkarokäärmeen. hyrrr
Softball ja baseball ovat myös vieneet sydämen ! Joku voisi väittää lajeja tappavan tylsiksi, joissa ei koskaan tapahdu mitään ja sen kerran kun juoksu tulee on katse jossain muualla tai on jo kerinnyt nukahtaa katsomoon. Eihän pelissä tapahdukaan mitään usein mutta juuri pelin rauhallinen tempo on pääasia. Kolmen tunnin pelin aikana kerkiää hyvin juoruta tuttujen kuulumiset, pohtia päivän aikana tavanneita ihmisiä, nauraa kippurassa edessä istuvan tuuletustanssille ja kehitellä henkilöhistoriaa vastapäisessä katsomassa istuvalle komealle miehelle. Matsin seuraamista aitoon humanistityyliin !
Samalla kun me leikimme Hennan kanssa turistia on muu kampus hikoillut loppukokeiden kanssa. Loppujen lopuksi omat kurssit eivät olleet hirveän työläitä ja loppukokeitakin itsellä oli vain kaksi jotka menivät rennon huolettomasti kevyellä kertauksella. Luennoitsijat Baylorissa ovat olleet aivan ihania ! He muistavat jokaisen oppilaansa nimen ja muutenkin ovat super ystävällisiä. Matikan proffalla on jopa hurmaava tapa keskeyttää luento ja sanoa "bless you" jos joku oppilaista aivastaa :)
Ennen Hennan tuloa kävin campus-recreationin järjestämällä kayakki retkellä. Retki oli aivan mahtava ja joenvarsi maisemineen uskomattoman kaunis ! Ei kyllä tuntenut olevansa Texasissa kun meloi pitkin vehreä vartista jokea, joka vilisi keltakorvakilppareita <3 suuuulosia otuksia ! Koskiakin joessa oli muutava (vaikkakin harmittavan pieniä) ja päästiin kokeilemaan whitewater raftingia :) Itseä vähän kyllä harmitti kun koskissa ei kajakki kääntynyt ja en päässyt testaamaan altaassa opittuja kajakin oikeinpäin kiepsautus taitoja.
No pitihän sitä sitten tyynessä vedessä kiepsauttaa kajakki tahallaan ympäri ja testata että kääntyykö se..
Ja terveydenhoitoja reissuhan siitä tuli... Ei siksi etteikö se kajakki olisi kääntynyt vaan siksi että vesikorvassa aiheutti sitten muutamaa päivää myöhemmin korvatulehduksen.. :S no pääsinpähän ainakin testaamaan täkäläisen YTHS:n.
Ajan sain terveydenhoitojalla heti samaksi päiväksi ja lysti oli ilmaista. Vähän tosin meinasi mennä usko heti kättelyssä täkäläiseen terveydenhoitoon kun ensimmäisenä mitataan pulssi ja kuume sekä kysytään milloin oli viime menkat.. vähän tuli sellainen olo että niiin korva mulla oli kipeä ei muuta.. Netissä oli myös pitänyt täyttää lomake jossa kysyttiin kaikki mahdollinen vaivasta. Vähän vaan hukkaan tuntui lomake menevän kun lääkäri kyseli kaiken kuitenkin uudelleen. No korvaan saatiin tipat ja nyt on korva kunnossa vaikka ihan vakuuttuneeksi en täkäläisestä terveydenhoidosta tullutkaan.
Itsellä ei ollut Baylorin yliopiston health insurancea vaan lääkettä maksaessani sain tietää että suomalainen matkavakuutus oli riittänyt ja health insurance maksu oli palautettu. Ihan tyytyväisin mielin sitä maksoi $30 dollaria korvatipoista kun sai samalla $500 takaisin vakuutusmaksuja..
Wacoon tullessa sai kovasti kuulla juttuja siitä kuinka Waco ei ole se kaikkein turvallisin kaupunki. Viime viikolla siitä sai elävän muistutuksen kun seurasimme kämppiksen kanssa makkarin ikkunasta kuinka poliisi pidätti ikkunamme alla aseellisen ryöstäjän joka oli yrittänyt ryöstää läheisen kaupan. Pikkuisen tuli epämukava tunne kun ajatteli että oli itse kävellyt n. 15 min sitten samaisessa paikassa matkalla sisälle.
Ennen Bayloriin tuloa eniten jännitti se miten ihmeessä sitä pystyy asumaan 4kk kämppisten kanssa. Suomessa olen kuitenkin tottunut siihen että omaa rauhaa ja tilaa on. Täällä jaoin makkarin ja kylppärin toisen kanssa ja kaksi muutakin tyttöä asui samassa asunnossa jossa oli siis 2xmakkari, 2xkylppäri, olohuone ja keittiö. Pakko kyllä sanoa että yllätin itsenikin sillä kuinka kivuttomasti elämä kämppisten kanssa sujui. Kukaan meistä ei ollut puheliasta sorttia ja meidän life policy oli elä ja anna muiden elää mikä sujui itselle loistavasti. Omalla kämppiksellä tosin oli tapana heitellä ihme huomautuksia joista ei voinut koskaan tietää oliko ne tarkoitettu reakoitaviksi vai ei.. no minä kehitin niihin tilanteisiin tietynlaisen hymähdyksen mikä ei vaatinut sitä että toisen kommentti olisi kuultu saati ymmärretty ja molemmat olivat tyytyväisiä :D Yhdessä asuminen sujui siis kivuttomasti vaikka ei sitä kyllä ikäväkään tule ! Eniten ehkä kämppisasumisessa ahdisti kämpän siisteys (tai sen puute). Imuria meillä ei ollut ja kokolattiamatot ovat sen näköiset, keittiötä ja kylppäriä siivottiin harvoin ja roskiksetkin vietiin vasta kun oli ihan pakko.
No nyt on viimeinen ilta tässä kämpässä ja huomenna alkaa virallisesti loma !!!! Wacon jättää jo ihan mielelleen taakse ja suuntaa autonnokan kohti Grand Canyonia !! 18 tunnin ajomatka edessä ja sitten pääsee vihdoin näkemään yhden maailman (toivottavasti) upeimmista paikoista ! Canyonilta 16 tuntia takaisin Dallasiin sieltä lento Miamiin, josta hypätään laivaan Bahamanristeilylle ja sitten onkin edessä Suomeen paluu... Uudesta Seelannista lähtiessä sitä roikkui viimeiseen asti kiinni lyhtypylväässä ettei olisi tarvinnut lähteä mutta USA:sta lähteekin pois jo vähän eri fiiliksissä... Niin hieno kokomus kun liki 5kk Texasissa onkin ollut niin ei USA kuitenkaan niin pahasti vienyt sydäntä mennessään että tänne tekisi mieli jäädä loppuelämäksi. On Suomi kuitenkin tässä vertailussa se mansikka ja USA jää auttamatta mustikaksi...
