Farewell

Viimenen ilta Baylorin kampuksella.. Ihan pikkiriikkisen on kyllä haikea tunnelma vaikka toisaalta edessä olevaa kahden viikon reissua ja iloista kotiinpaluuta jo vähän oottelee :)

Henna ilmestyi tänne kaksi viikkoa sitten pitämään seuraa ja hyvä oli että tulikin ! mitäpä siitä muuten olisi tullut kahdenviikon auringonotosta altaalla jos ei olisi voinut jutella syvällisiä ! Altaan äärellä on juteltu kaikkea maan ja taivaan väliltä ja squash-pelikin jäi kerran kesken kun oli ihan pakko istua alas juttelemaan...
Ahkera auringonotto alkaa pikku hiljaa vaikuttaa ja rusketusraja on jo siedettävästi näkyvissä, vähän tosin allaselämää on haitannut verenhimoinen ampiainen joka on aiheuttanut monia paniikkkisukelluksia.
Ihan pelkkää auringonottoa ei elämä sentään ole ollut vaan ollaan käyty myös shoppailemassa (of course), softball matsissa sekä Wacon eläintarhassa.

Local bussi-matka ostoskeskukseen oli aika mielenkiintoinen kulttuurikokemus. Bussiasema on siedettävän kävelymatkan päässä kampukselta vaikkakin alueella jonne ei mielellään kävele yksin. Bussiasema oli hyvinkin ghetto ja sielläkään ei tehnyt mieli istuskella yksinään. Bussissa tunnelma oli suomalaisella hyvinkin erikoinen. Bussissa kävi jatkuva puheensorina ja meidänkin eteen istunut mies jutteli meille koko matkan. Takapenkin mies oli ilmeisesti ihastunut kuskiin koska huuteli tälle huomionosoituksia. Muutenkin bussikuski naljaili matkustajien kanssa koko matkan ajan.

Wacon eläintarhakin on käymisen arvoinen varsinkin jos haluaa nähdä eläimiä, joita elää luonnostaan Yhdysvalloissa ja Texasissa. Allekirjoittaneen sydämen valloittivat tällä kertaa puuma ja tiikerit murahduksineen. Käärmeitä yms. eläintarhassa oli liikaakin ja itseä kyllä hirvitti kun mukana ollut paikallinen kertoili kuinka oli nähyt takapihallaankin kalkkarokäärmeen. hyrrr

Softball ja baseball ovat myös vieneet sydämen ! Joku voisi väittää lajeja tappavan tylsiksi, joissa ei koskaan tapahdu mitään ja sen kerran kun juoksu tulee on katse jossain muualla tai on jo kerinnyt nukahtaa katsomoon. Eihän pelissä tapahdukaan mitään usein mutta juuri pelin rauhallinen tempo on pääasia. Kolmen tunnin pelin aikana kerkiää hyvin juoruta tuttujen kuulumiset, pohtia päivän aikana tavanneita ihmisiä, nauraa kippurassa edessä istuvan tuuletustanssille ja kehitellä henkilöhistoriaa vastapäisessä katsomassa istuvalle komealle miehelle. Matsin seuraamista aitoon humanistityyliin !

Samalla kun me leikimme Hennan kanssa turistia on muu kampus hikoillut loppukokeiden kanssa. Loppujen lopuksi omat kurssit eivät olleet hirveän työläitä ja loppukokeitakin itsellä oli vain kaksi jotka menivät rennon huolettomasti kevyellä kertauksella. Luennoitsijat Baylorissa ovat olleet aivan ihania ! He muistavat jokaisen oppilaansa nimen ja muutenkin ovat super ystävällisiä. Matikan proffalla on jopa hurmaava tapa keskeyttää luento ja sanoa "bless you" jos joku oppilaista aivastaa :)

Ennen Hennan tuloa kävin campus-recreationin  järjestämällä kayakki retkellä. Retki oli aivan mahtava ja joenvarsi maisemineen uskomattoman kaunis ! Ei kyllä tuntenut olevansa Texasissa kun meloi pitkin vehreä vartista jokea, joka vilisi keltakorvakilppareita <3 suuuulosia otuksia ! Koskiakin joessa oli muutava (vaikkakin harmittavan pieniä) ja päästiin kokeilemaan whitewater raftingia :) Itseä vähän kyllä harmitti kun koskissa ei kajakki kääntynyt ja en päässyt testaamaan altaassa opittuja kajakin oikeinpäin kiepsautus taitoja. 
No pitihän sitä sitten tyynessä vedessä kiepsauttaa kajakki tahallaan ympäri ja testata että kääntyykö se..
Ja terveydenhoitoja reissuhan siitä tuli... Ei siksi etteikö se kajakki olisi kääntynyt  vaan siksi että vesikorvassa aiheutti sitten  muutamaa päivää myöhemmin korvatulehduksen.. :S no pääsinpähän ainakin testaamaan täkäläisen YTHS:n.
Ajan sain terveydenhoitojalla heti samaksi päiväksi ja lysti oli ilmaista. Vähän tosin meinasi mennä usko heti kättelyssä täkäläiseen terveydenhoitoon kun ensimmäisenä mitataan pulssi ja kuume sekä kysytään milloin oli viime menkat.. vähän tuli sellainen olo että niiin korva mulla oli kipeä ei muuta.. Netissä oli myös pitänyt täyttää lomake jossa kysyttiin kaikki mahdollinen vaivasta. Vähän vaan hukkaan tuntui lomake menevän kun lääkäri kyseli kaiken kuitenkin uudelleen. No korvaan saatiin tipat ja nyt on korva kunnossa vaikka ihan vakuuttuneeksi en täkäläisestä terveydenhoidosta tullutkaan.

Itsellä ei ollut Baylorin yliopiston health insurancea vaan lääkettä maksaessani sain tietää että suomalainen matkavakuutus oli riittänyt ja health insurance maksu oli palautettu. Ihan tyytyväisin mielin sitä maksoi $30 dollaria korvatipoista kun sai samalla $500 takaisin vakuutusmaksuja..

Wacoon tullessa sai kovasti kuulla juttuja siitä kuinka Waco ei ole se kaikkein turvallisin kaupunki. Viime viikolla siitä sai elävän muistutuksen kun seurasimme kämppiksen kanssa makkarin ikkunasta kuinka poliisi pidätti ikkunamme alla aseellisen ryöstäjän joka oli yrittänyt ryöstää läheisen kaupan. Pikkuisen tuli epämukava tunne kun ajatteli että oli itse kävellyt n. 15 min sitten samaisessa paikassa matkalla sisälle.

Ennen Bayloriin tuloa eniten jännitti se miten ihmeessä sitä pystyy asumaan 4kk kämppisten kanssa. Suomessa olen kuitenkin tottunut siihen että omaa rauhaa ja tilaa on. Täällä jaoin makkarin ja kylppärin toisen kanssa ja kaksi muutakin tyttöä asui samassa asunnossa jossa oli siis 2xmakkari, 2xkylppäri, olohuone ja keittiö. Pakko kyllä sanoa että yllätin itsenikin sillä kuinka kivuttomasti elämä kämppisten kanssa sujui. Kukaan meistä ei ollut puheliasta sorttia ja meidän life policy oli elä ja anna muiden elää mikä sujui itselle loistavasti. Omalla kämppiksellä tosin oli tapana heitellä ihme huomautuksia joista ei voinut koskaan tietää oliko ne tarkoitettu reakoitaviksi vai ei.. no minä kehitin niihin tilanteisiin tietynlaisen hymähdyksen mikä ei vaatinut sitä että toisen kommentti olisi kuultu saati ymmärretty ja molemmat olivat tyytyväisiä :D Yhdessä asuminen sujui siis kivuttomasti vaikka ei sitä kyllä ikäväkään tule ! Eniten ehkä kämppisasumisessa ahdisti kämpän siisteys (tai sen puute). Imuria meillä ei ollut ja kokolattiamatot ovat sen näköiset, keittiötä ja kylppäriä siivottiin harvoin ja roskiksetkin vietiin vasta kun oli ihan pakko.

No nyt on viimeinen ilta tässä kämpässä ja huomenna alkaa virallisesti loma !!!! Wacon jättää jo ihan mielelleen taakse ja suuntaa autonnokan kohti Grand Canyonia !! 18 tunnin ajomatka edessä ja sitten pääsee vihdoin näkemään yhden maailman (toivottavasti) upeimmista paikoista ! Canyonilta 16 tuntia takaisin Dallasiin sieltä lento Miamiin, josta hypätään laivaan Bahamanristeilylle ja sitten onkin edessä Suomeen paluu... Uudesta Seelannista lähtiessä sitä roikkui viimeiseen asti kiinni lyhtypylväässä ettei olisi tarvinnut lähteä mutta USA:sta lähteekin pois jo vähän eri fiiliksissä... Niin hieno kokomus kun liki 5kk Texasissa onkin ollut niin ei USA kuitenkaan niin pahasti vienyt sydäntä mennessään että tänne tekisi mieli jäädä loppuelämäksi. On Suomi kuitenkin tässä vertailussa se mansikka ja USA jää auttamatta mustikaksi...

Westin räjähdyksen muistotilaisuus

Tänään Wacossa on muistettu Westin-räjähdyksen uhreja.
Pitkin Wacon katuja on kulkenut palomiesten paraati johon on kuulunut useita satoja marssivia palomiehiä sekä paloautoja ym. kalustoa.
Lisäksi koripallostadionilla pidettiin muistojuhla johon huhujen mukaan on osallistunut istuva presidentti Barack Obama sekä kolme aiempaa presidenttiä. Muistojuhlassa (edelleen huhujen mukaan) on jaettu Westin-räjähdyksen uhrejen omaisille sekä onnettomuudessa työskenneille palomiehille muistoplakaatit tms.
Wacon kadut ovat tulvineet katselijoita ja muistotilaisuus on (kuulemma) ollut tupaten täynnä.
Koko touhu on lisäksi esitetty Livenä ainakin tässä valtiossa (itsevahvistettu fakta).

Olisihan se tietysti ollut hienoa nähdä ihan livenä USA:n (tuon supervallan) presidenttejä mutta jotenkin sitä kuitenkin tällä kertaa vie opiskelu yms. voiton väentungoksesta ja useiden tuntien jonotuksesta.
Niin hieno ele kuin presidenttien osallistuminen ja koko muistotilaisuus räjähdyksen uhrien puolesta onkin, ei voi olla heräämättä ajatus siitä, että tänään Waco may not be the safest place to be. No tähän asti ainakin kampuksella on ollut rauhallista ja fingers-crossed it keeps that way.

Loppu häämöttää

Pian on tämäkin lukukausi ohi ja taas pitäisi alkaa miettiä miten saa kaiken tavaran mahtumaan pikkuriikkiseen matkalaukkuun ilman että se ylittää painorajoituksia.

Lukukauden lopun kruunaa vielä loppukokeet mutta jahka niistä on selvitty on edessä muutaman viikon loma ja sitten kotiinpaluu.

Lukukauden loppu on mennyt hujaukselle sillä on pitänyt kirjoittaa jos jonkinmoista esseetä ja kokeitakin on ollut. Kerkiihän sitä onneksi tunnollinen vaihtariopiskelija välilä myös nauttia auringon lämmöstäkin kun se nyt vain paistaisi.

Texas on monessa suhteessa vastannut odotuksia mutta sää on kyllä ollut pettymys. Suomesta lähdettiin aurinkolasit kasvoilla valmistautuneena jatkuvaan auringonpaahteeseen ja miellyttävään +30 asteen lämpötilaan. Kerrankin ei tarvitse puoleen vuoteen palella -julisti janni mielessään lentokoneessa. No, väärässähän sitä oltiin... Texasin sää on pahuksen vaihteleva ja vaikka välillä on niitä unelmapäiviä jolloin aurinko paistaa ja ulkona tarkenee shortseissa ovat ne päivät kuitenkin vähemmistöä, se on enemmän poikkeus kun sääntö että ainakin yksi kolmesta (tuuli, kylmä lämpötila, tai pilvet) ovat pilaamassa urhean auringonottajan elämän.

Kansainvälinen osasto yliopistolla järjesti vaihtareilla ja kansainvälisilleopiskelijoille läksiäis Texas Ranch partyn joka sisälsi hampurilaisia (of course) countrymusiikkia ja -tanssia sekä tietysti traktorikierroksen tilalla. Tanssi ja hampurilaiset menettelivät mutta ranchin eläimet veivät kyllä sydämen mennessään. Viikon vanha orivarsa oli hurmaava ja liki ylivoimaiseksi osoittautui päivän vanhojen tipujen jättäminen rauhaan. (ikinä ei pitäisi lähteä minnekään ilman takkia jossa on hyvät TASKUT)
Iso kiitos kuuluu kyllä paikalliselle kansainväliselle osastolle siitä, miten ystävällisesti ja vieraanvaraisesti he ovat ottaneet vaihtarit vastaan. Informaatiota on myös saanut hyvin ja kaikin puolin yliopisto on huolehtinut vaihtareistaan hyvin.


Viime viikolla oli Diadelosa (day of the bear) paikallinen yliopiston juhlapäivä, jolloin kaikilla on vapaata ja meno sen mukaista. Vähän juhlatunnelmaa tosin häiritsi hyytävä sää sekä edellisenä päivänä tapahtunut räjähdysonnettomuus naapurikaupungissa Westissä.

Westin onnettomuuden uhreja Baylor muisti puolitangossa olevin lipuin, erilaisin keräyksin yms. Oppilaille tapahtumasta tiedotettiin sähköpostitse. Tapahtuman johdosta tullaan pitämään vielä muistotilaisuus johon itse presidentti Barak Obama on aikonut saapua.

I'm almost there...

Taitolaji tuo parkkeeraus

Lähes Lämmintä Lousianassa

Nasa-museoumin jälkeen oli aika jättää hyvästit Lone Star Statille ja ajaa VooDoon, soiden, alligaattorien ja musiikin maahan -Lousianaan. Kaikki mitä Lousianasta etukäteen tiesin pohjautui Disneyn Prinsessa ja Sammakko elokuvaan. Leffan tunnelmissa ajettiin läpi ensimmäisten soiden kohti Lousianan pääkaupunkia, jossa vierailtiin Capitolium-rakennuksessa ja State museumissa.

Pääkaupunki oli kauniisti laitettu ja siellä oli kauniita kukkaistutuksia. Muutenkin kaupungista jäi jotenkin kiva fiilis vaikka siellä ei montaa tuntia oltukaan. Päämatka kohteena kun oli New Orleans. Iltakävely New Orleansin kaduilla oli ainakin mielenkiintoinen. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja tunnelma oli sen mukainen. Käsilaukusta tuli pidettyä tarkasti huolta ja muutenkin torstai-iltaa juhlivaa väkeä oli mun makuun vähän liikaakin. Käytiin matkamuisto kaupoissa ihailemassa karnevaali maskeja ja helmiä, joita kadulla kulkevilla ihmisillä oli kaulassakin. En tiedä johtuko siitä että sitä oli yhtäkkiä tullut hyvinkin vanhaksi vai mikä oli mutta ihan mielellään sitä lähti illalla ihmisten aikaan nukkumaan... Varsinkin kun aamu herätys oli -taas- aikainen.

Aamulla pompattiin kukonlaulun aikaan ylös ja ajettiin ihan vaan ajamien ilosta kahteen kertaan läpi yksi maailman pisimmistä silloista. Sen jälkeen sitten autoparkkiin ja tutustumaan paremmin New Orleansin keskustaan. Käytiin ihailemassa puistoa ja hautausmaata, joista New Orleans on kuuluisa. Yksi haudoista oli koristeltu (tai töherretty täyteen, ihan miten vaan) rukseilla. Hauta oli kuulemma kuulun VooDoo kuningattaren ja lahjuksen antamalla pystyi pyytämään häneltä jotain. Ihan en innostunut lahjuksia antamaan vaan pienten kylmien väristysten kera jatkettiin matkaa..

Kylmillä väristyksillä ei tosin ollut mitään tekemistä voodoon kanssa vaan varovaisuudesta huolimatta olin onnistunut vilustuttamaan itseni (kysyy jo kyllä taitoa). Vähän sitä ihmiset saattoivat kaduilla ihmetellä kun hellettä oli mittarissa varmasti se 26C ja aurinko porottaa ja minä rukka kävelen pitkähihasessa, takissa ja kaulahuivissa ku vähän paleli. Jotenkin sitä ei tarmoa riittänyt tuliaisostoksiinkaan ja jäin istuskelemaan oikeustalon rappusilla siksi aikaa kun muut kiertelivät kaupoissa. Siinä olikin ihan kiva ruskettaa naamaansa samalla kun kuunteli katusoittajia ja manata kuumetta joka oli kohdannut taas tulla häiritsemään.

Hyvissä ajoin sitten illalla lähdettiin ajamaan kohti Wacoa. Ei se kymmenen tunnin (tai no 13tuntia ku oli piiienet liikenne ruuhkat) ajomatka muutenkaan ihan niin kiva ole mutta kuumeisena se oli erityisen hauskaa...
Oli tuo kyllä oikeastikin ihan mukavaa kurvailla pitkin pimeitä maanteitä. Kartanlukijanpaikalla oleva usalainen sai kyllä pitkän katseen osakseen kun mainitsi sillon kun pitkät valot laitoin päälle että Texasissa niitten käyttö on kuulemma laitonta. Piti taas kerran pyöräyttää silmiä usalaisten touhulle ja sanomattakin on selvää että pitkät valot jäi päälle.. Ja kyllä ne kannatti päällä ollakin kun auton edestä taapersi PESUKARHU !!!!!! kyllä on maaailman suloisin otus !!!!! kerrankin on suomalaiset onnistuneet nimeämisessä paremmin ku usalaiset sillä ei joku "racoon" ollenkaan tee oikeutta niiin sulosella eläimelle !!!

Golden Galvastone

Synttäreiden kunniaksi matkakohteena oli synttärisankarin erityisvaatimus nimittäin beachi ! Beachi kaupungiksi valittiin Galvastone, joka on saari Gulf of Mexicossa. Kaupunki oli osaltaan hyvin köyhä ja osaltaan taas ihan turistikaupungin näköinen. Rantaviivaakin saarelta löytyi mukavasti ja auringon otto helteessä oli paikallaan. Paitsi että se helle puuttui. Päädyttiin ottamaan muutamia kuvia rannalla ja sitten juoksemaan vauhdilla takasin autoon. Taisivat nuo muut käydä uimassakin mutta mä vakuutin oikein uskottavasti että Suomessa on rikos uida ennen kun vesi on vähintään 27-asteista. En tiedä uskoivatko mutta kuivana mä ainakin säilyin... Kuka hullu sitä ny jääkylmässä meressä uis johon siinä vilustuis...

Galvastone oli siitäkin erikoinen kaupunki että suurin osa taloista, kerrostalo mukaan lukien oli rakannettu Hurrikaanien varalta pilareiden päälle.

Houston, the Eagle has landed

Hurrikaanivaaran vuoksi talot rakennettiin pilareiden päälle Galvastonessa.

Vaiko raketilla meen.. Millä minä pääsen taivaaseen ?